maanantai 16. lokakuuta 2017

Kimon kisakausi

Tämä kisakausi on mennyt pitkälti vain Kimon kanssa kisatessa ja kokemusta hankkiessa, sen kehittyminen on ollut hienoa mutta muuten mitenkään mielenpainuva ei vuosi 2017 ole ollut :) Voisi kuvailla välikaudeksi kun vain rakennetaan ja kuntoutetaankin hevosia. Aikaa ei blogin kirjoittamiselle ole ollut juurikaan, mutta katsotaan jos ehtisin päivitellä enemmän.

Näyttää siltä että marraskuussa kisoihin saattaisi tulla Kimon lisäksi myös Camu, mahdollisesti Urhokin. Kovasti hyvin ovat menneet nyt. Pilkkukin palaa marraskuun puolivälin jälkeen radalle, koulukisoihin ja ratsastajana hänen omistajansa :) Camu on ollut sivussa ihan aikapulan takia, tällä kertaa tämän kauden kisakatkos ei ole johtunut terveysongelmista. Kun tavoitteita ei sen kanssa siinä mielessä enää ole ja työelämä ja muut hevoset on vieneet kaiken ajan on Camun liikutus ollut puolieläkeläisen tasolla.

Kimon kanssa ollaan kerätty ratarutiinia koko kausi 100-110cm tasolla, ollaan päästy siihen pisteeseen että virheet johtuvat lähinnä ratsastajasta ja hevonen ajattelee itse puhtaasti menoa. Ensi kaudella on ollut puhetta nostaa tasoa jos kaikki jatkuu hyvin. Nyt viikonloppuna oltiin Tampereella hyppäämässä edellä mainitut luokat, metrissä Herra Huu hyppäsi suvereenisti puhtaasti esteet mutta tein yhden pienen voltin saadakseni paketin kasaan suuremman hypyn jälkeen. Ikävää hevoselle kun ratsastaja vie mahdollisuudet ruseteille. Haluan kuitenkin saada aikaiseksi kestävää kehitystä Kimon kanssa ja siinä mielessä neljä virhepistettä ei haittaa lainkaan sen sijaan että olisin tehnyt mahdollisesti huonon hypyn kiirellä turhaan, kun pelissä ei ole mikään mestaruus vielä hyvään toviin :) Kympissäkin Kimpson oli satasella mukana, harjoiteltiin sujuvampaa tempoa aikaluokassa mutta säilytettiin suurehkot tiet vielä toistaiseksi. Yksi puomi tipahti kun rentouduin turhan luottavaiseksi matkalla. Kimo kyllä korjasi hienosti seuraavalla esteellä ja ihan selkeästi osasi lyödä kaasua kohti maaliviivaa, ei tarvinnut kahdesti käskeä :D

Herra Kimo hyppäämässä hymyillen pienemmässä luokassa, kuvan © Krista Rostén

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kisakausi pyörähtänyt käyntiin

Kimon ja Lukan osalta kausi on hyvää vauhtia menossa, Urho hyppää kelkkaan pian (lihasvaurio palautunut täysin normaaliksi!) ja Camu myöhemmin. Kimo on käynyt nyt kolmet kisat, ensimmäisissä mentiin metri oikein kivalla nollatuloksella, hää oli hyvä ja rento ja kaikinpuolin siis hyvä avaus. Video. Toiset kilpailut käytiin Hyvinkäällä, jossa Kimpson hyppäsi kaksi luokkaa; 100cm & 110cm. Ensimmäisessä luokassa se oli jännittynyt, se usein on varsinkin ensimmäisessä luokassa, huolimatta pitkästä verkasta. Jännityksen takia meillä sitten tippui yksi puomi. Siitä huolimatta olin ihan tyytyväinen ja varma että se on parempi seuraavassa luokassa, rennompi. Verryttelyssä se olikin jo super, ei enää panikoiden juossut vaan hyppäsi tosi hyvin. Viimeisellä hypyllä se potkaisi takasilla taaksepäin aika epätyypillisesti, en tajunnut että se oli merkki jostain vaan ajattelin enemmän että sillä on kivaa ja lähdettiin maneesille. Olin siis melko yllättynyt kun se radalla kielsi ensimmäiselle esteelle vaikka paikka oli hyvä ja toin sen hyvin, pohkeet kiinni. Varsinkaan kun Kimo ei yleensä edes osaa kieltää. Tulin uudelleen ja se kyllä hyppäsi mutta tiputti lähes joka esteen ja hyppäsi hirveän huonosti joten keskeytin radan.

© Hanna Heinonen Seuraavana päivänä varasin sekä kengittäjän että hierojan seuraaville päiville, ja yhdessä tultiin sitten siihen tulokseen että se on verryttelyn viimeisessä hypyssä jotenkin venäyttänyt jonkun lihaksen. Ensin luulin että se oli astunut kannalleen alastulossa mutta olinkin väärässä. Kimo sai kuitenkin sitten ns. puhtaat paperit kun meidän lihaksiston asiantuntija (meillä on aivan loistava hieroja joka on kouluttautunut ja tuntee hevosen anatomian ja liikeradat, voin lämpimästi suositella!) sen kävi läpi ja hieroi, ja loppuviikolla se olikin ihan loistava ratsastaa. Joten viime sunnuntaina menimme sitten Niinisaloon 2-tason kilpailuihin.

Kolme tuntia sinne, koko päivä siellä (ei ollut aikatauluja eikä niitä oikein osattu laskea kun ei tiedetty lainkaan mahdollisista verkkaryhmistä yms) ja kolme tuntia takaisin sai meidän siihen tulokseen että enää ei lähdetä ihan sinne asti pikkukisoihin. Mutta tykkäsin kovasti ratamestarin tekemistä radoista ja ihmiset oli mukavia.

Ensimmäinen luokka Kimon kanssa oli siis aivan jäätävä. Meillä tippui ykköseste minkä jälkeen sain sellaiset pukit että ehdin mennä kakkosen ohi ennenkuin sain ohjat takaisin käteen. Joten siinä kohtia teimme voltin. Loppurata jatkui kyllä puhtaasti mutta ihan valehtelematta meinasin tippua joka esteellä kun se roiski niistä yli ja mulla ei tasapaino pitänyt ei sitten yhtään. Eipä ole pitkään aikaan hävettänyt niin paljoa.

Keräsin itseni seuraavaan luokkaan oikeastaan tosi hyvin, olin taas menossa mukana ja luottavainen siihen että ainakin jotain osaan. Tein hyvän verkan ja katselin kattoon joka hypyssä, mietin näin jälkeenpäin että mahtokohan ne kattoa että minkä kohtauksen sain, katsoin siis aika kirjaimellisesti ylöspäin juuri ennen hyppyä ja sen ajan, sain paljon paremmin pidettyä tasapainoni. Kimo hyppäsi taas varman tuntuisesti koko radan, ei tuntunut yhtään epäröivän hyppyjä. Meillä tippui kaksi puomia, molemmat saman syyn takia: näin paikan olevan vähän kaukana, rentoutin käden ja istuin tiiviimmin, hups, laukka venyikin niin että tultiinkin liikaa. Olisin voinut potkasta itseäni mutta Kimo oli kiltti ja hyvä, joten se siitä. Katse kohti seuraavaa.

Luka sitten taas aloitti yhden kilpailun myöhemmin kuin Kimo, eli Hyvinkäällä, hyppäämällä nuorten hevosten luokan. Hää oli kovasti virkeä verkassa niinkuin olin ajatellutkin, meinasin itseasiassa tippua siltä jo ennenkuin pääsin verkkaan, sen verran iloinen hän oli. Mutta paketti saatiin kasaan ja olin supertyytyväinen siihen miten varmasti Luka hyppäsi koko radan. Meillä tippui yksi puomi, mutta muuten hyvä.

Luka was good, one pole down :)

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Niinisalossa Lukazio hyppäsi kaksi luokkaa, samat kuin Kimo. Ensimmäisessä luokassa tippui sarjan a-osa, syystä että se jäi vähän jäi potkimaan kaarteeseen ja ei päästy tasapainoiseen lähestymiseen vaan tultiin vähän lähelle kiireellä. Toisessa luokassa ihana ihana Luka teki nollaradan ja nappasi ensimmäisen ruusukkeensa 110cm-luokasta sijoittuen toiseksi! Se tuntui koko radan siltä että halusi pitää kintut poissa puomeista ja oli hyvä ja reipas ratsastaa. Videolta katsottuna näyttää kuin se tulisi usempaa estettä hieman lähelle mutta Lukan kanssa se on helppoa ja paljon helpompaa kuin hypyttää kauempaa. Se on niin hyvällä itsetunnolla varustettu (jottain ollaan tehty oikein!) ettei se sieltäkään epäröi, mutta hyppy tuntuu helpommalle selkään aavistuksen lähempää ponnistettuna.

Äiti muuten kotimatkalla kysyi että miksen pistä Lukalle martingaaleja, ja syy siihen on että sen kanssa on ollut ongelmana sen painuminen liian alas ja etupainoiseksi. Tuo että se hetkuttaa päätään ei oikeastaan haittaa ollenkaan, se ei välttämättä näytä kivalta mutta tuntuma pysyy ja hevonen on helpompi pitää ylhäällä. Sen huomaa jo siitäkin että puomit alkaa pysyä ylhäällä ja hyppääminen on huomattavasti helpompaa Lukallekin. Eli tähän saumaan se on ihan fine, eiköhän se tasoitu. Fiilistelen vähän ylpeänä tuota Lukan sijoitusta ja hyvää rataa, se hyppäsi ensimmäiset kilpailunsa ikinä minun kanssa viime keväänä (80cm) eikä ollut ratatreeniä tehnyt juuri ollenkaan, joten olen ihan kivasti saanut sitä nostettua pitäen sen itseluottamuksen kasassa. Toiveissa tällä kaudella olisi että loppukaudella se voisi hypätä jonkun 120cm-luokan. Luka on kasvanut ja tarvinnut ehkä vähän enemmän aikaa saadakseen kroppansa kasaan, kuin joku muu. Sillä on ihan huippuluonne ja olen iloinen että omistajat ovat sen minun käyttöön antaneet :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kisat näkyvissä

Treenaamaan, treenaamaan, joka päivä sännätään... Hevoset on ollut oikke hyviä, varsinkin Lukan kehityksestä sileällä olen tyytyväinen. Sen jälkeen kun aloitin ratsastamaan sitä korkeammassa muodossa ja enemmän ylämäkeen on se saanut voimaa ja energisyyttä liikkumiseen ihan eri tavalla kuin aiemmin. Sen lisäksi se on älyttömän kiva hevonen ratsastaa joten eipä voi valittaa.

Viime sunnuntaina oltiin taas Tähkäpäällä hyppäämässä, lauantaina tein Lukalla ja Kimolla tosi kauan kentällä töitä ihan sileällä vain joten Lukasta huomasi että se oli hieman väsähtänyt siinä mielessä ettei liikkunut ihan niin ylämäkeen mitä juurikin esim. lauantaina sen sain menemään. Tosi kivasti hän silti hyppäsi :) Olin niin iloinen siitä miten hyvältä se launtaina tuntui ja miten näppärästi siltä onnistui esimerkiksi vastalaukat ympyrällä ja hieno iso ravi että piti oikein ilmoittaa omistajallekin.

Olin suunnitellut sunnuntain tehtävät valmiiksi paperille ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tuntu että hevoset paranivat koko ajan. Lukalla oli vähän meno päällä joten ihan jokainen puolipidäte ei mennyt ihan heti läpi, mutta hyvinhän se siitä tasoittui. Kymmenen kertaa parempi että juoksee vähän turhan innolla kuin että olisi vaikka vaikeuksia saada sitä esteelle, ainakin minun mielestä.

Kimosen tyylinäyte. Tässä mennään parempaan päin, pysyn joka toisessa hypyssä edes suunnilleen mukana.

Luka <3

Myös Urho ja Camu olivat maneesilla. Urholla menin itse, en hypännyt vaan menin ihan vain kaikki askellajit läpi. Emppu meni Camulla, hää oli juur saanut sen verkattua (näytti oikeen hyvälle!) ja yhtäkkiä hän sit huus mulle et hei onko tää ihan puhdas. Katsoin ja Camu oli yhtäkkiä melkein kolmijalkainen kun Emppu ravaili sen kanssa. Kirosin ja pärräsin jonkin aikaa ja sanoin Empulle että lopettaa, olin jo ihan varma että sillä pamahti taas jalka ja nyt viimeistään on mammaloman ja varhaiseläkkeen aika.

Kun olin saanut Urhon ratsastettua nostin Camun kavion ja siellähän oli kenkä ihan mutkalla ja käänne painoi kaviota! Ei siis tosiaan mikään ihme että hieman onnahti. Jännä kyllä käynnissä ei juurikaan edes huomannut, ravissa vasta. Ilmoitin sen taustajoukoille erittäin iloisesti vinkaisten että ''Tällä on kenkä kavion sisällä!'' sellaisella pepsodent-hymyllä et he kattos mua vähän oudosti. No siis joo, mä kyllä tajuan miksei se kaikkien korvaan kuulosta niin hyvältä.. :D Irrotettiin popo sitten ja Camu sai klinikalle ajan irtokengän laittoon heti torstaiksi. Campsoni on ainoa joka käy klinikalla kengityksessä, muut meillä kengitetään ihan kotona :)

Yllä oleva pieni pätkä on ihan verryttelystä vasta, harmi ettei ole muita videoita olisi ollut kiva näyttää kuinka hyvin Emppu saa Camun kulkemaan.

Urhon kanssa tuleekin nyt heti alkuunsa jo pieni saikku, omistajat sanoi jo sen tullessa että on ollut vähän outo ratsastaa, sunnuntaina tulin samaan tulokseen heidän kanssaan joten sovittiin että vien klinikalle. Tänään siis oltiin siellä ja verikokeissa selvisi että lihasarvot oli todella korkealla mikä viittaa siis siihen että on kunnolla reväyttänyt lihaksen ja lepää nyt siis tovin jotta on kunnossa taas. Ei kyllä mikään ihme että on reväyttänyt, on ollut siis niin järkyn huonot kelit hevosharrastusta ajatellen että ihmettelen että näinkin vähällä on päästy. Ja koputan hurjasti puuta nyt kun menin noin kirjoittamaan! Mutta jokatapauksessa oli tosi kiva saada uutisia että kyseessä on noin pieni vaiva joka paranee levolla :)

WHAT IS THIS WEATHERRRRR 😡 #snowstorm

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Huikea ilma lähteä traikun kanssa käymään klinikalla. Pappa sai ajaa aika kieli keskellä suuta kun oli niin liukas.

torstai 16. helmikuuta 2017

Urho tuli takaisin

Edellispäivänä Urho tuli meille taas kautta varten, olen jo ihan innoissani päästessäni kilpailemaan taas sen kanssa :) Se on sellainen hevonen millä minä näen paljon ruusukkeita tulevaisuudessa mikäli kaikki menee kuten toivotaan (terveydellisesti, koulutuksellisesti..). Tullessaan hän oli kovasti pöhnässä kun omistajat toivat sen suoraan hampaanpaikkauksesta joka sille viime syksynä varattiin. Siellä oli heti ensimmäisessä kuolaimen takana olleessa hampaassa hampaan pohjaan saakka ulottunut reikä mikä varmasti vaikeutti paljon ratsastettavuutta. Toivotaan siis että nyt helpottaisi ja Urhollakin tietysti paljon miellyttävämpää. Ratsastan sen huomenna ensimmäisen kerran kun paikkauksesta tuli pari päivää kuolainvapaata :)

Ensimmäiset kilpailutkin on katsottu, Kimon pitäisi mennä 26.2. Huittisiin hyppäämään 100cm ja 110cm. Luka voisi periaatteessa muuten tulla mutta haluan vielä hypätä treeneissä lisää, sillä on kyllä ollut todella kiva fiilis selkään ja intoa hypätä. Ei viitsi kiirehtimällä pilata, kausi on kuitenkin niin alussa vielä. Maaliskuussa kuitenkin jo. Camusta en vieläkään tiedä aloittaako se edes kautta, ihan kivasti se on pieniä hypännyt kotona mutta luulen että hypätköön nyt vielä jonkun aikaa ja jos siltä näyttää että pysyykin hyvänä niin otan sen jonnekin kisoihin mukaan, mutten millään usko että ainakaan kovin pian. Olen jo aika vahvasti kallistunut siihen että se varsotetaan tänä vuonna, joten voipi olla ettei kisoja enää tule. Urhon kanssa täytynee ensin hypätäkin ennenkuin mennään mihinkään, se on kyllä liikkunut ja tehnyt paljon kouluratsastusta koko talven omistajillaan muttei hypännyt.

Urhon kanssa on aina hauskaa

Camu hyppäsi minirataa viime sunnuntaina:

Grand old lady got to jump a little bit too 😘 #Caracas #smalljumps

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Samoin Luka:

Lukan vuoden ensimmäiset ratameiningit ☺️ #LastUnicorn #6yo #fwb #suchafineyoungman 😘 #happyhorse

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Kenttä on edelleenkin pysynyt hyvänä (mitä on tämä onni jota harvoin talvella kokee??) joten hepat on liikkuneet hyvin. Luka oli oikeen todella näppärä eilen puomitehtävissä, voi vitsi olin tyytyväinen. Hyvin helpolla kahdella puomilla saatiin ''32'' eri variaatiota kun vaihdeltiin vähän teitä yms. Kimolla on iskostunut päähän joku ''vain nopeat elävät''-tyyppinen teema joten sen kanssa on saanut oikein ratsastaa. Eilen hän muuttui sirkushevoseksi kun kentällä oli pieni musta poni jota hän pelkää. Hää pörisi mennessään ja ravissa oli ihan edottomasti sellaisia Totilas-viboja. Totilas palautui ihan tavan pallopääksi ku hän laukassa teki sellaisen kummallisen takavasen-tyyppisen tieratkaisun kun hän säikähti että poni tulee kohti, olkoon että oli melkein kentän mitta matkaa. Tuntui siltä että hevonen oli sataprosenttisesti hallinnassa. Emppu ratsasti Camulla myös puomitehtäviä, hää ratsasti niin hyvin ja sai Camun oikeasti töihin, oli ihanaa katsoa miten hyvin Camu viihtyy Empun kanssa :)

Tässä Mikki Hiiren näköisessä simppelissä tehtävässä on paljon eri mahdollisuuksia

Edit. Ei hitsi, ei Kimo taidakaan olla menossa Huittisiin kun minä olen unohtanut anoa kisaluvan! Kerrankin, siis kerrankin mulla on hevosen vuosimaksu maksettu (ongelma kyllä siinäkin, maksu näkyy SRL-numerolla muttei uudella Hippoksen rek. numerolla joten katsotaan ehtiikö se oikealle tunnustukselle) ja rokotukset kunnossa ja Kimokin terve niin sitten unohdin tuon. No, KMR:n Crista oli huippu ja laittoi sen maksulapun mulle max. 10min siitä kun sen äsken pyysin ja heti maksoin joten katsotaan ehtiikö ensi keskiviikoksi (VIP) päivittymään :) Toivotaan ainakin.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Hyväkuntoinen kenttä

Kenttä on ollut nyt hyväkuntoinen jo hetken aikaa joten mun motivaatio on pompannut pilviin samaan syssyyn kun hevosten menohalut on kasvanut huimasti. Ihanaa pystyä tekemään muutakin kuin käyntihommia ja ravipätkiä välillä. Tosin mulla on jostain syystä ollut tuplasti intoa ratsastukseenkin siitä asti kun aloitin uudessa päivätyössä, en tiedä miksi mutta hyvä juttu joka tapauksessa. Hevosilla ollaan aloitettu taas hyppytreenit, tosin todella kurja juttu kävi viime viikolla ja Pilkku onnistui liukastumaan tarhassa. Nyt odotellaan kontrollia että nähdään kuinka pitkä tauko on edessä, mutta ainakin toistaiseksi Pilkku on 'poissa pelistä'. Onneksi hää on niin fiksu että kestää saikun hienosti ja ollaan hoidettu kuin prinsessaa että saataisiin paras mahdollinen lopputulos.

Kimo kävi viime lauantaina Karin valmennuksessa, piti käydä näyttäytymässä että elossa ollaan. Oli hyvinkin aiheellista, niin olin pallo hukassa suurimman osan ajasta. Huomaa että talvitauko on tehnyt tehtävänsä, yleensä hevosen tasapainottaminenkin esteiden välissä tulee ihan automaattisesti mutta siellä mie nyt huitelin laukkaa minkä kerkesin. Hevonen on onneksi kuin kone ja hyppi menemään häirinnästäni huolimatta, on hän makea. Karikin sai taottua mun päähän taas oppia joten viimeinen rata oli jo ihan katsottavaa. Tyhmä kun ihminen on: mulla on vaikeuksia pysyä Kimon hypyssä mukana varsinkin oksereilla, tuntuu että nousen liian aikaisin ja katkaisen itse hypyn kaaren esteen päällä. Fiksusti olen koittanut korjata sitä hyppäämällä vielä enemmän mukaan, tyylillä että naama harjaan kiinni. Onneksi Kari nyt kertoi että mene hitaammin ja vähemmän hyppyyn mukaan niin en itse hyppää itseäni pois tasapainosta ja kas kummaa, sehän toimi. On kuitenkin tosi vaikea muuttaa hetkessä pitkään toistettuja tapoja joten onneksi meidän valmentaja on kärsivällinen :)

Olin ja yleensäkin aina olen iloinen jos valmennuksessa on tullut korjauspalautetta, miten muuten oppisin tekemään ne asiat sitten radalla yksin. En muista että koska viimeksi olisi harmittanut 'huonosti' mennyt valmennus, mutta yksi syy siihen on varmaankin se että Karin kanssa on tuskin koskaan lopetettu muuhun kuin onnistumiseen. Hyvä valmentaja on kaiken A ja O, vaikken minäkään pysty kauheasti käymään, varsinkin kun nyt on investointeja tulossa. Yksi parhaita puolia on ehdottomasti se ratsastajan pään ymmärtäminen, selitin miksi mulla oli ongelmia ja kun valmentaja heti tietää miltä musta tuntuu ja miksi niin helppohan hänen on sitten antaa oikeat neuvot. Tai ainakin helpompaa :)

Ratsu hyvin asiallisilla varusteilla, ratsastajalla prioriteettina selkeästi lämpimänä pysyminen.

Huomenna mennään maneesille hyppäämään Kimolla, Lukalla ja Camulla.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Heppojen treeniä

Hevoset on olleet tosi hyviä ja iloisia ja vaikuttaisi jopa siltä, että kaikki ovat terveinä näin alkukaudesta! Hyppytauko on ohi mutta ollaan tähän mennessä käyty maneesilla lähinnä kavaletti- ja puomitreeneillä, ei olla vielä sen suurempia korkeuksia hypätty. Toiveissa olisi kuitenkin aloittaa kausi viimeistään maaliskuun alkupuolella joten täytyy saada nappulat taas kasaan. Muuten kauden ''kalusto'' on samaa sarjaa kuin viimevuonnakin, mutta Pilkku siirtynee junioriratsuksi Empulle, eli jää meidän talliin mutta kuski vaihtuu. Uskon, että sen tulokset ja yleisesti ratsastettavuus sekä fyysinen kunto paranevat kovasti nyt kun sen purukalusto on taas kunnossa. Urho palaa helmikuussa takaisin talvilomaltaan joten ratsastattettavaa on nyt ollut hieman vähemmän. Viimeksi oltiin maneesissa viime lauantaina, mukana oli kaikki neljä ratsua eli Kimo, Camu, Luka ja Pilkku. Koitetaan käydä maneesilla vähintään sen kerran viikkoon ja muuten hevosilla koitetaan monipuolisesti käydä maastossa ja tehdä kentällä niin paljon kuin siinä pystyy. On tullut tehtyä paljon käyntihommia lähiaikoina.

Kenttä oli eilen hyvä (on ollut niin huonoja kelejä aikaisemmin) joten oli mahdollisuus ratsastaa hevoset kunnolla eteen-alas ja lihaksia vertymään. Ja ei sitä määrättömästi kukaan jaksa painaa käyntiä tai käydä maastossa :) Hevosetkin liikkui niin mielellään ja rentoina. Tänään Luka ja Pilkku rokotetaan joten eilinen verryttely oli hyväksi. Pidän yleensä muutaman päivän vapaan aina rokotusten jälkeen.


Kimo ja Luka lauantaina puomihommissa. On hyvä nähdä videoita itsestään, miekin huomaan mun vasemman käden oman elämän tuossa. Kimo oli extrarauhallinen, koskahan viimeksi se olisi ollut noin rento vieraassa paikassa jo alusta saakka :) Mie matkustan mukana ku hää hölkkää.

Caracas 🎵😌 #flatriding #horsebackriding #howtomotivateyourmare #havenoidea 😄 #Caracas 💖🐮

Video, jonka Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) julkaisi

Ylhäällä Camu menemässä hyvin flättiä flätraidingia :D Kunnon verryttelyjen jälkeen pidettiin vähän hauskaa ja toivon mukaan myös vähän saatiin lihaksia irtoamaan. Ainakin Camu liikkui sitten sunnuntaina paljon letkeämmin.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

New horse

Aivan joulukuun alussa otin ja repäisin ja ostin uuden hevosen. Tequila löytyi ihan selaamalla sivusilmällä markkinoita, ilman taka-ajatuksia ihan tosissaan ostaa yhtään mitään. Ilmoitus oli kuitenkin hyvä ja informatiivinen, hevonen juuri sitä mitä me haettiin (tämän varmistin myös kokeneelta kasvattajalta). Käytiin ensin katsomassa ja seuraavana viikonloppuna haettiin tamma kyytiin, helppoa ja nopeaa ja hyvät kaupat. Edes Juha ei juur purnannut ;) Eikä tosissaan, ollaanhan me jo yli vuosi juteltu, että kun sopiva siitostamma löytyy niin ostetaan.

Tequila III, © edellinen omistaja

Tepa on viihtynyt tähän mennessä meillä vallan hyvin. Hää on kauhian lunkin oloinen, kova syömään ja todella kiltti. Ensimmäisenä kun pihaan saapui ja tarhaan pääsi paineli hän heinäkasalle onnellisena. Muutaman päivän jälkeen koitettiin mitä mieltä Tepa ja Juri on toisistaan, he tuli mukavasti toimeen, Tepa otti heti pomon paikan ja Jurppa sanoi juujuu sopii. Eli kesäksi pääsevät siis yhdessä laitumelle :)

Tepan isä on Kashmir van Schuttershof, kv 160cm tasolla kilpaillut ja yli 30 jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä periyttänyt belgialainen ori. WBFSH-ranking 2016, esteoriiden kuudes.

© Stoeterij Schuttershof
Tequilan emänisä Coriolan, joka polveutuu Calupso II:sta. Mielenkiintoista tietoa Tequilan emälinjasta löytyy täältä :)

Iski tajuntaan myös se että Shokki the Man on nyt kääntynyt kolmevuotiaaksi! Ei mikään mamman mussukka enää. Uskoisin löytäneeni sille hyvän laidunpaikan ja kesän jälkeen odottaisi sitten ratsutus, jos kaikki menee normaalisti. Löysin muuten aika mielenkiintoista tekstiä selatessani hannover-huutokaupan katalogia, siellä oli myynnissä Cocon sisko Esperanza D samasta emästä, ja emälinjasta luki seuraava teksti:

Dam line: 1190810 Longola Cool Boy v. Canstakko (SPR: M-erfolgreich), Cassius v. Cassus (SPR: M-erfolgreich), Elektra D v. Earl (SPR: S-erfolgreich), Eternety-D v. El Bundy (SPR: int. S-erfolgreich mit Mikko Mäentausta), Cayenn D v. Chasseur I (SPR: M-erfolgreich), Coco-Chanel D v. Chasseur I (SPR: S-erfolgreich), Trouble v. Traumdeuter/T. (DRE: M-erfolgreich), Dakar v. Dakar (Fahren: S-erfolgreich), Wetten Dass v. Windsor (SPR: M-erfolgreich), Chanel D v. Chasseur I (VA 2005, SPR: M-erfolgreich), Carisma D v. Chasseur I (SPR: M-erfolgreich in Slowenien), Rusty v. Rebuss (Silbermedaille Grand Prix Special Olympia 2004 in Athen mit Ulla Salzgeber), L B Look at me v. Lamentos (SPR: int S-erfolgreich mit Lucas Wenz).

Täältä voi suomentaa tasot senttimetreiksi. Muistaakseni yllämainituista Grenoblen varsoista Caynn D myytiin Amerikkaan, Cassius D hyppäsi viimevuonna Suomen autofinaalissa (150cm), Condor D on kilpaillut 140cm-tasolla Suomessa.. Eternety-D eli Grenoblen tyttärenpoika on hypännyt lukuisia kertoja Suomen maajoukkueessa ja startannut MC-tasolla sekä Aachenin EM-kilpailuissa. Muista minulla ei ole sen suurempaa tietoa mutta tuossahan sitä lukee :)