torstai 5. huhtikuuta 2018

2018 kausi startattu

Uskaltauduin menemään kisoihin lähes puolenvuoden tauon jälkeen (hups). Aloitettiin kausi Ypäjä Easter Showlla Kimon kanssa viime lauantaina, hypättiin metri ja kymppi. Kyllä jännitti! Siis aivan törkeästi. Ei pelottanut koska mulla on loistava tätiratsu, mutta jännitti! Niin Kimoakin, ennen ensimmäistä luokkaa en meinannut päästä selkään ja verkassa kävi vähän sääliksi muita ratsukoita kun aina estettä ennen Kimo löi pienemmän vaihteen ja esteen jälkeen meni aina pikku tovi kunnes sain taas päätösvallan. Mutta ilman sen kummempia problematiikkoja muuten.

Olen kerännyt pennoset kasaan ja käynyt nyt joka viikko valmennuksessa Kimpsonin kanssa joka näkyy, ollaan löydetty ratatempo ja kunnon laukka kun hypätään. Ensimmäisessä luokassa varsinkin, pilli soi ja mehän mentiin. Huoli pois kun nyt laukataan, hahahaa. Ei tyylipuhdas, juostiin äkkiä rata läpi kun kaikki kattoo ja meillä oli kiire. Tuli siellä hyviä hyppyjä eikä hevosessa ollut mitään vikaa, minä vaan unohdin kontrollin ja menin, ihan siis selkeästi jännitys kostautui :D

© Leena Kahisaari

Toisen luokan verkassa mun tätiratsu oli taas oma itsensä, sain käveltyä ihan pitkinkin ohjin ja hallinta hyppysissä. Ei unohdettu kuitenkaan hyvää etenemistä, ratakin oli sujuva ja hyviä hyppyjä, sarjalla Kimo teki pienen hipaisun b-osalle joka siitä sitten kolahti, toinen puomi tippui kun hypättiin seitsemäs este iisosti pois kaarteesta ja seuraava este tuli sitten jokseenkin syliin kun en ollut siinä kartalla. Viimeisenä ollut kaareva linja kuitenkin sujui super hienosti joten siitä jäi onnistunut fiilis. Eli nokka pystyyn ja lisää kisoja.

© Leena Kahisaari

Eilen oltiin taas Kimolla ja Chaoksella Karin valmennuksessa Anivetin tiloissa. Chaos oli ihan superhieno ja ymmärsin paljon lisää sen kanssa tekemiseen. Kimo suorittaa munsta kivan varman tuntuisesti koko ajan ja on kiva ratsastaa, eilen aika iloinen ja vahvahkokin aluksi. Loppuhypyissä tuntui jo melko kevyeltä itseltään. Nälkä kasvaa enkä tyydy enää siihen että päästään yli, pitää mennä paremmin. Mikä oikein onkin, ja on ihan huippua että voin keskittyä kehittymään kun on hyvä ja luotettava hevonen, ei tarvitse olla huolissaan siitä että meneekö se. Kimpson on ihana :)

I think we have a star in the making here ⭐️ #younghorse #willbeamazing

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Loputkin hevoset porskuttaa mutta eivät vaan ole nyt käyneet missään maailmalla :) Seuraavat kisat Kimolle on kaavailtu 22.4. ja Chaoksellakin joku pienempi luokka jo kolkuttelee ovella.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ihana viikonloppu, lyhyitä mietteitä maastakäsin työskentelystä

Tavallaan on kiva kun ei ole kisoja viikonloppuna, ehtii ajan kanssa ratsastaa hevosilla päivänvalossa ja väkerrellä herkkusmoothieita ja katsella vähän liveä Ypäjältä yms. Hevoset liikkui urakalla, huippuhienoilla keleillä kun päästiin taas menemään. Tylsää ettei nyt ole kyllä juuri kuvia tai videoita, Kimo toimi hyvin vastahakoisena mallina ennen maastoon lähtöä:

Chaoksen kanssa ollaan pilkottu vähän palapeliä osiin, siirtymisiä ja lyhyitä hyviä pätkiä joilla haetaan tasapainoa ja rentoutta. Sillä on pitkä pitkä laukka keskikokoiseksi hevoseksi ja nyt keskityn siihen että puomeilla ja kavaleteilla löytyy maltti ja tahti. Sunnuntain kavaletit onnistuivat hienosti ja yritystä oli paljon, ollaan jo aika hyvin samassa tiimissä. Tänään Chaoksella on hieronta kun on päässyt jo tovin työskentelemään reippaasti.

Urho liikkui vähän jumisemmin niinsanotusti, luulisin että johtuu lähinnä kylmistä ilmoista ja muutamamasta vapaapäivästä kun oli yli -20 astetta enkä minä meinannut enää tarkentua. Tehtiin siis rauhassa jumppaa ja venyttelyä selästä käsin, eilen juoksutin puomeja ja liikkui jo aivan normaalisti :) Pitäisi mahdollisimman pian käydä toppauttamassa sen satula kun ei nyt tällä hetkellä aivan istu. Sillä on niin kamalan herkkä selkä, että ottaa kunnolla nokkiinsa jos kinnaa sään alueelta kuten nyt meinaa tehdä. Oikein päin ratsastus on tietenkin ykkösenä. Melko kallista tuollainen pelkkä satulan toppauskin, tuolla minne sitä olen viemässä oli 220€ sis. alv. Huh, ei pikkurahoja keskituloiselle kuitenkaan kun muitakin menoja on vaikka ymmärränkin että työstä tulee maksaa korvaus. Ainahan siitä saa silti itsekseen purnata!

Meillä oli aika mielenkiintoinen keskustelu ton mun miehen siskon kanssa joka on ammattilainen eläintenkouluttaja, lähinnä keskittyen koiriin ja niiden käytökseen. Hän oli meillä lauantaina ja tuli seuraamaan kun juoksutin Kimoa ja sen jälkeen ratsastin toisen hevosen. Juteltiin melko paljon eläinten käytöksestä ja sain vastailla melko vaikeisiin kysymyksiin siitä mitä teen ja miksi teen, aika hyvin onnistuin kyllä perustelemaan että kaikkeen oli joku syy, ei ihan hatusta vedetä. Oli todella kiva pohtia vähän enemmän ja ammentaa aihetta ihmisen kanssa joka on kiinnostunut.

Hää myös kysyi että teenkö maastakäsin treeniä johon vastasin melko kipakasti etten tee. Erikseen. Koska hevoselle kaikki käsittely on ns. koulutusta, tarhaus ja harjaus ja kentällä talutus, lastaus yms. Ei hevonen osaa eritellä, että ok nyt kun mamma vie minut tarhaan niin saan hillua kuin heinämies narun päässä mutta huomenna kun mennään kentälle harjottelemaan taluttajan kanssa pysähdys-peruutus-väistö-yms tehtäviä niin pitääkin tarkasti seurata johtajaa (ystävää, kumppania, tasavertaista työkaveria yms kuppikuntia on monia). Mutta keskiviikkona on taas vapaa kasvatus!

Minusta hevosen ja ihmisen yhteistyö lähtee luottamuksesta. Hevosen luottamuksen koen ansaitsevani helpoiten tekemällä asiat saman kaavan mukaan, pitäen säännöt aina samanlaisina ja tekemällä asiat niin että hevonen kokee ne reiluiksi. Koetan olla mahdollisimman selkeä kaikessa mitä hevoselle kerron. Ja kun kaiken tekee aina samalla kaavalla toiminta automatisoituu ja hevonen voi rentoutua kun tilanne on tuttu ja turvallinen. Ja kun luottamus on ansaittu on hevonen rennompi myös uusissa tilanteissa luottaessaan ihmiseen, toivottavasti. Ja silti eläinten kanssa aina välillä sattuu ja tapahtuu, kaikkea ei voi osata ja sillä viisiin :)

On siis hyvä harjoitella hevosen käsittelyä mutta pelkät harjoitteet eivät riitä jollei ole kiinnostunut lukemaan hevosta ja sen käytöstä. Eli aika, kokemuksen kertyminen ja keskittyminen hevoseen hevosena ovat mielestäni melko avainasemassa turvallisessa harrastamisessa.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Pikkuhiljaa valmistaudutaan taas kauteen

Kauhea kiire arjessa on pyyhkinyt blogin pidon aikalailla olemattomaksi. Vähän ikävä tänne kirjoitusta kuitenkin on koska mun suosikkihommaa kuitenkin on hevosista jauhaminen ja paasaaminen. Viime vuoden loppukesästä lähtien työelämä on vienyt ison osan jaksamisesta ja keskittymisestä mutta nyt olen löytänyt kivan työn jossa myös aion pysyä, mukavilla työajoilla ja joka niin sanotusti tekee myös harrastuksesta helpompaa.

Hevosia on edelleen talli täynnä kuten aina, kaikki on perusterveitä ja vaativat liikuntaa niin että sosiaalinen elämä on ohi ja vilkutti mennessään (that's fine). Kisoihin edelleen tähtääviä on sitten vähemmän, Kimo, hyvin todennäköisesti Urho sekä Chaos, 6v fwb ruuna joka on nyt tammikuusta alkaen meillä ollut. Olisi kiva myös päästä nyt jo nelivuotiaalla ja ruunatulla Shokki the Manilla loppukaudesta tutustumaan minikisoihin, mutta katsellaan sitä sitten. Tällä hetkellä se on ratsutettavana Tampereella Marshalleilla (ihan loistavia, suosittelen!) ja sen kanssa tehdään hitaasti kun hän nyt on vähän tollanen turkulainen. Chaos on heidän hevonen, vaihdettiin ne nyt toistaiseksi päittäin, että molemmat hyötyy.

Tepa toivon mukaan varsoo toukokuun alussa, ihan hirveän jännää! Sieltä edelleen odotellaan kimoa tammaa, eli rautias tuleva ruuna todennäköisesti tulossa. Caracas vaatii vähän hammashoitoa taas, muutenkin puolieläkeläisen virka on hällä jatkunut leppoisasti.

Tässä Chaos, kiva ja fiksu hevonen, tuntuu hypätessä siltä että on oikeasti laadukas. Rakennetaan voimaa ja kokemusta, toivon että pysyy tallissa ainakin tovin:

#Chaos 😊

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Oltiin maneesilla tällä viikolla, napattiin kokonaiset viisi hevosta mukaan, sujui ihan vanhalla rutiinilla onneksi. Itse ratsastin kolme, tässä mitä rakensin maneesiin:

Nyt on ollut aivan uskomattoman hyvät kelit olla maneesiton, meillä on kenttä hyvä ja peltoa olen koittanut hyödyntää mahdollisimman paljon. Lanattiin pellon pohja tasaiseksi (uskokaa tai älkää!) ennen pakkasia, että olisi mahdollisimman turvallinen. Hankiliikunnasta on ollut suuresti hyötyä, varsinkin juoksutuksen jälkeen hevosten takaosat ovat liikkuneet aivan eritavalla kun ovat saaneet kunnolla käyttää itseään ilman ratsastajaa.

Trying to tire his crazy ass 🙄 not an easy job!

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kimon kisakausi

Tämä kisakausi on mennyt pitkälti vain Kimon kanssa kisatessa ja kokemusta hankkiessa, sen kehittyminen on ollut hienoa mutta muuten mitenkään mielenpainuva ei vuosi 2017 ole ollut :) Voisi kuvailla välikaudeksi kun vain rakennetaan ja kuntoutetaankin hevosia. Aikaa ei blogin kirjoittamiselle ole ollut juurikaan, mutta katsotaan jos ehtisin päivitellä enemmän.

Näyttää siltä että marraskuussa kisoihin saattaisi tulla Kimon lisäksi myös Camu, mahdollisesti Urhokin. Kovasti hyvin ovat menneet nyt. Pilkkukin palaa marraskuun puolivälin jälkeen radalle, koulukisoihin ja ratsastajana hänen omistajansa :) Camu on ollut sivussa ihan aikapulan takia, tällä kertaa tämän kauden kisakatkos ei ole johtunut terveysongelmista. Kun tavoitteita ei sen kanssa siinä mielessä enää ole ja työelämä ja muut hevoset on vieneet kaiken ajan on Camun liikutus ollut puolieläkeläisen tasolla.

Kimon kanssa ollaan kerätty ratarutiinia koko kausi 100-110cm tasolla, ollaan päästy siihen pisteeseen että virheet johtuvat lähinnä ratsastajasta ja hevonen ajattelee itse puhtaasti menoa. Ensi kaudella on ollut puhetta nostaa tasoa jos kaikki jatkuu hyvin. Nyt viikonloppuna oltiin Tampereella hyppäämässä edellä mainitut luokat, metrissä Herra Huu hyppäsi suvereenisti puhtaasti esteet mutta tein yhden pienen voltin saadakseni paketin kasaan suuremman hypyn jälkeen. Ikävää hevoselle kun ratsastaja vie mahdollisuudet ruseteille. Haluan kuitenkin saada aikaiseksi kestävää kehitystä Kimon kanssa ja siinä mielessä neljä virhepistettä ei haittaa lainkaan sen sijaan että olisin tehnyt mahdollisesti huonon hypyn kiirellä turhaan, kun pelissä ei ole mikään mestaruus vielä hyvään toviin :) Kympissäkin Kimpson oli satasella mukana, harjoiteltiin sujuvampaa tempoa aikaluokassa mutta säilytettiin suurehkot tiet vielä toistaiseksi. Yksi puomi tipahti kun rentouduin turhan luottavaiseksi matkalla. Kimo kyllä korjasi hienosti seuraavalla esteellä ja ihan selkeästi osasi lyödä kaasua kohti maaliviivaa, ei tarvinnut kahdesti käskeä :D

Herra Kimo hyppäämässä hymyillen pienemmässä luokassa, kuvan © Krista Rostén

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kisakausi pyörähtänyt käyntiin

Kimon ja Lukan osalta kausi on hyvää vauhtia menossa, Urho hyppää kelkkaan pian (lihasvaurio palautunut täysin normaaliksi!) ja Camu myöhemmin. Kimo on käynyt nyt kolmet kisat, ensimmäisissä mentiin metri oikein kivalla nollatuloksella, hää oli hyvä ja rento ja kaikinpuolin siis hyvä avaus. Video. Toiset kilpailut käytiin Hyvinkäällä, jossa Kimpson hyppäsi kaksi luokkaa; 100cm & 110cm. Ensimmäisessä luokassa se oli jännittynyt, se usein on varsinkin ensimmäisessä luokassa, huolimatta pitkästä verkasta. Jännityksen takia meillä sitten tippui yksi puomi. Siitä huolimatta olin ihan tyytyväinen ja varma että se on parempi seuraavassa luokassa, rennompi. Verryttelyssä se olikin jo super, ei enää panikoiden juossut vaan hyppäsi tosi hyvin. Viimeisellä hypyllä se potkaisi takasilla taaksepäin aika epätyypillisesti, en tajunnut että se oli merkki jostain vaan ajattelin enemmän että sillä on kivaa ja lähdettiin maneesille. Olin siis melko yllättynyt kun se radalla kielsi ensimmäiselle esteelle vaikka paikka oli hyvä ja toin sen hyvin, pohkeet kiinni. Varsinkaan kun Kimo ei yleensä edes osaa kieltää. Tulin uudelleen ja se kyllä hyppäsi mutta tiputti lähes joka esteen ja hyppäsi hirveän huonosti joten keskeytin radan.

© Hanna Heinonen Seuraavana päivänä varasin sekä kengittäjän että hierojan seuraaville päiville, ja yhdessä tultiin sitten siihen tulokseen että se on verryttelyn viimeisessä hypyssä jotenkin venäyttänyt jonkun lihaksen. Ensin luulin että se oli astunut kannalleen alastulossa mutta olinkin väärässä. Kimo sai kuitenkin sitten ns. puhtaat paperit kun meidän lihaksiston asiantuntija (meillä on aivan loistava hieroja joka on kouluttautunut ja tuntee hevosen anatomian ja liikeradat, voin lämpimästi suositella!) sen kävi läpi ja hieroi, ja loppuviikolla se olikin ihan loistava ratsastaa. Joten viime sunnuntaina menimme sitten Niinisaloon 2-tason kilpailuihin.

Kolme tuntia sinne, koko päivä siellä (ei ollut aikatauluja eikä niitä oikein osattu laskea kun ei tiedetty lainkaan mahdollisista verkkaryhmistä yms) ja kolme tuntia takaisin sai meidän siihen tulokseen että enää ei lähdetä ihan sinne asti pikkukisoihin. Mutta tykkäsin kovasti ratamestarin tekemistä radoista ja ihmiset oli mukavia.

Ensimmäinen luokka Kimon kanssa oli siis aivan jäätävä. Meillä tippui ykköseste minkä jälkeen sain sellaiset pukit että ehdin mennä kakkosen ohi ennenkuin sain ohjat takaisin käteen. Joten siinä kohtia teimme voltin. Loppurata jatkui kyllä puhtaasti mutta ihan valehtelematta meinasin tippua joka esteellä kun se roiski niistä yli ja mulla ei tasapaino pitänyt ei sitten yhtään. Eipä ole pitkään aikaan hävettänyt niin paljoa.

Keräsin itseni seuraavaan luokkaan oikeastaan tosi hyvin, olin taas menossa mukana ja luottavainen siihen että ainakin jotain osaan. Tein hyvän verkan ja katselin kattoon joka hypyssä, mietin näin jälkeenpäin että mahtokohan ne kattoa että minkä kohtauksen sain, katsoin siis aika kirjaimellisesti ylöspäin juuri ennen hyppyä ja sen ajan, sain paljon paremmin pidettyä tasapainoni. Kimo hyppäsi taas varman tuntuisesti koko radan, ei tuntunut yhtään epäröivän hyppyjä. Meillä tippui kaksi puomia, molemmat saman syyn takia: näin paikan olevan vähän kaukana, rentoutin käden ja istuin tiiviimmin, hups, laukka venyikin niin että tultiinkin liikaa. Olisin voinut potkasta itseäni mutta Kimo oli kiltti ja hyvä, joten se siitä. Katse kohti seuraavaa.

Luka sitten taas aloitti yhden kilpailun myöhemmin kuin Kimo, eli Hyvinkäällä, hyppäämällä nuorten hevosten luokan. Hää oli kovasti virkeä verkassa niinkuin olin ajatellutkin, meinasin itseasiassa tippua siltä jo ennenkuin pääsin verkkaan, sen verran iloinen hän oli. Mutta paketti saatiin kasaan ja olin supertyytyväinen siihen miten varmasti Luka hyppäsi koko radan. Meillä tippui yksi puomi, mutta muuten hyvä.

Luka was good, one pole down :)

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Niinisalossa Lukazio hyppäsi kaksi luokkaa, samat kuin Kimo. Ensimmäisessä luokassa tippui sarjan a-osa, syystä että se jäi vähän jäi potkimaan kaarteeseen ja ei päästy tasapainoiseen lähestymiseen vaan tultiin vähän lähelle kiireellä. Toisessa luokassa ihana ihana Luka teki nollaradan ja nappasi ensimmäisen ruusukkeensa 110cm-luokasta sijoittuen toiseksi! Se tuntui koko radan siltä että halusi pitää kintut poissa puomeista ja oli hyvä ja reipas ratsastaa. Videolta katsottuna näyttää kuin se tulisi usempaa estettä hieman lähelle mutta Lukan kanssa se on helppoa ja paljon helpompaa kuin hypyttää kauempaa. Se on niin hyvällä itsetunnolla varustettu (jottain ollaan tehty oikein!) ettei se sieltäkään epäröi, mutta hyppy tuntuu helpommalle selkään aavistuksen lähempää ponnistettuna.

Äiti muuten kotimatkalla kysyi että miksen pistä Lukalle martingaaleja, ja syy siihen on että sen kanssa on ollut ongelmana sen painuminen liian alas ja etupainoiseksi. Tuo että se hetkuttaa päätään ei oikeastaan haittaa ollenkaan, se ei välttämättä näytä kivalta mutta tuntuma pysyy ja hevonen on helpompi pitää ylhäällä. Sen huomaa jo siitäkin että puomit alkaa pysyä ylhäällä ja hyppääminen on huomattavasti helpompaa Lukallekin. Eli tähän saumaan se on ihan fine, eiköhän se tasoitu. Fiilistelen vähän ylpeänä tuota Lukan sijoitusta ja hyvää rataa, se hyppäsi ensimmäiset kilpailunsa ikinä minun kanssa viime keväänä (80cm) eikä ollut ratatreeniä tehnyt juuri ollenkaan, joten olen ihan kivasti saanut sitä nostettua pitäen sen itseluottamuksen kasassa. Toiveissa tällä kaudella olisi että loppukaudella se voisi hypätä jonkun 120cm-luokan. Luka on kasvanut ja tarvinnut ehkä vähän enemmän aikaa saadakseen kroppansa kasaan, kuin joku muu. Sillä on ihan huippuluonne ja olen iloinen että omistajat ovat sen minun käyttöön antaneet :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kisat näkyvissä

Treenaamaan, treenaamaan, joka päivä sännätään... Hevoset on ollut oikke hyviä, varsinkin Lukan kehityksestä sileällä olen tyytyväinen. Sen jälkeen kun aloitin ratsastamaan sitä korkeammassa muodossa ja enemmän ylämäkeen on se saanut voimaa ja energisyyttä liikkumiseen ihan eri tavalla kuin aiemmin. Sen lisäksi se on älyttömän kiva hevonen ratsastaa joten eipä voi valittaa.

Viime sunnuntaina oltiin taas Tähkäpäällä hyppäämässä, lauantaina tein Lukalla ja Kimolla tosi kauan kentällä töitä ihan sileällä vain joten Lukasta huomasi että se oli hieman väsähtänyt siinä mielessä ettei liikkunut ihan niin ylämäkeen mitä juurikin esim. lauantaina sen sain menemään. Tosi kivasti hän silti hyppäsi :) Olin niin iloinen siitä miten hyvältä se launtaina tuntui ja miten näppärästi siltä onnistui esimerkiksi vastalaukat ympyrällä ja hieno iso ravi että piti oikein ilmoittaa omistajallekin.

Olin suunnitellut sunnuntain tehtävät valmiiksi paperille ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tuntu että hevoset paranivat koko ajan. Lukalla oli vähän meno päällä joten ihan jokainen puolipidäte ei mennyt ihan heti läpi, mutta hyvinhän se siitä tasoittui. Kymmenen kertaa parempi että juoksee vähän turhan innolla kuin että olisi vaikka vaikeuksia saada sitä esteelle, ainakin minun mielestä.

Kimosen tyylinäyte. Tässä mennään parempaan päin, pysyn joka toisessa hypyssä edes suunnilleen mukana.

Luka <3

Myös Urho ja Camu olivat maneesilla. Urholla menin itse, en hypännyt vaan menin ihan vain kaikki askellajit läpi. Emppu meni Camulla, hää oli juur saanut sen verkattua (näytti oikeen hyvälle!) ja yhtäkkiä hän sit huus mulle et hei onko tää ihan puhdas. Katsoin ja Camu oli yhtäkkiä melkein kolmijalkainen kun Emppu ravaili sen kanssa. Kirosin ja pärräsin jonkin aikaa ja sanoin Empulle että lopettaa, olin jo ihan varma että sillä pamahti taas jalka ja nyt viimeistään on mammaloman ja varhaiseläkkeen aika.

Kun olin saanut Urhon ratsastettua nostin Camun kavion ja siellähän oli kenkä ihan mutkalla ja käänne painoi kaviota! Ei siis tosiaan mikään ihme että hieman onnahti. Jännä kyllä käynnissä ei juurikaan edes huomannut, ravissa vasta. Ilmoitin sen taustajoukoille erittäin iloisesti vinkaisten että ''Tällä on kenkä kavion sisällä!'' sellaisella pepsodent-hymyllä et he kattos mua vähän oudosti. No siis joo, mä kyllä tajuan miksei se kaikkien korvaan kuulosta niin hyvältä.. :D Irrotettiin popo sitten ja Camu sai klinikalle ajan irtokengän laittoon heti torstaiksi. Campsoni on ainoa joka käy klinikalla kengityksessä, muut meillä kengitetään ihan kotona :)

Yllä oleva pieni pätkä on ihan verryttelystä vasta, harmi ettei ole muita videoita olisi ollut kiva näyttää kuinka hyvin Emppu saa Camun kulkemaan.

Urhon kanssa tuleekin nyt heti alkuunsa jo pieni saikku, omistajat sanoi jo sen tullessa että on ollut vähän outo ratsastaa, sunnuntaina tulin samaan tulokseen heidän kanssaan joten sovittiin että vien klinikalle. Tänään siis oltiin siellä ja verikokeissa selvisi että lihasarvot oli todella korkealla mikä viittaa siis siihen että on kunnolla reväyttänyt lihaksen ja lepää nyt siis tovin jotta on kunnossa taas. Ei kyllä mikään ihme että on reväyttänyt, on ollut siis niin järkyn huonot kelit hevosharrastusta ajatellen että ihmettelen että näinkin vähällä on päästy. Ja koputan hurjasti puuta nyt kun menin noin kirjoittamaan! Mutta jokatapauksessa oli tosi kiva saada uutisia että kyseessä on noin pieni vaiva joka paranee levolla :)

WHAT IS THIS WEATHERRRRR 😡 #snowstorm

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Huikea ilma lähteä traikun kanssa käymään klinikalla. Pappa sai ajaa aika kieli keskellä suuta kun oli niin liukas.

torstai 16. helmikuuta 2017

Urho tuli takaisin

Edellispäivänä Urho tuli meille taas kautta varten, olen jo ihan innoissani päästessäni kilpailemaan taas sen kanssa :) Se on sellainen hevonen millä minä näen paljon ruusukkeita tulevaisuudessa mikäli kaikki menee kuten toivotaan (terveydellisesti, koulutuksellisesti..). Tullessaan hän oli kovasti pöhnässä kun omistajat toivat sen suoraan hampaanpaikkauksesta joka sille viime syksynä varattiin. Siellä oli heti ensimmäisessä kuolaimen takana olleessa hampaassa hampaan pohjaan saakka ulottunut reikä mikä varmasti vaikeutti paljon ratsastettavuutta. Toivotaan siis että nyt helpottaisi ja Urhollakin tietysti paljon miellyttävämpää. Ratsastan sen huomenna ensimmäisen kerran kun paikkauksesta tuli pari päivää kuolainvapaata :)

Ensimmäiset kilpailutkin on katsottu, Kimon pitäisi mennä 26.2. Huittisiin hyppäämään 100cm ja 110cm. Luka voisi periaatteessa muuten tulla mutta haluan vielä hypätä treeneissä lisää, sillä on kyllä ollut todella kiva fiilis selkään ja intoa hypätä. Ei viitsi kiirehtimällä pilata, kausi on kuitenkin niin alussa vielä. Maaliskuussa kuitenkin jo. Camusta en vieläkään tiedä aloittaako se edes kautta, ihan kivasti se on pieniä hypännyt kotona mutta luulen että hypätköön nyt vielä jonkun aikaa ja jos siltä näyttää että pysyykin hyvänä niin otan sen jonnekin kisoihin mukaan, mutten millään usko että ainakaan kovin pian. Olen jo aika vahvasti kallistunut siihen että se varsotetaan tänä vuonna, joten voipi olla ettei kisoja enää tule. Urhon kanssa täytynee ensin hypätäkin ennenkuin mennään mihinkään, se on kyllä liikkunut ja tehnyt paljon kouluratsastusta koko talven omistajillaan muttei hypännyt.

Urhon kanssa on aina hauskaa

Camu hyppäsi minirataa viime sunnuntaina:

Grand old lady got to jump a little bit too 😘 #Caracas #smalljumps

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Samoin Luka:

Lukan vuoden ensimmäiset ratameiningit ☺️ #LastUnicorn #6yo #fwb #suchafineyoungman 😘 #happyhorse

Henkilön Katrin Jokinen (@bisnessroopeankka) jakama julkaisu

Kenttä on edelleenkin pysynyt hyvänä (mitä on tämä onni jota harvoin talvella kokee??) joten hepat on liikkuneet hyvin. Luka oli oikeen todella näppärä eilen puomitehtävissä, voi vitsi olin tyytyväinen. Hyvin helpolla kahdella puomilla saatiin ''32'' eri variaatiota kun vaihdeltiin vähän teitä yms. Kimolla on iskostunut päähän joku ''vain nopeat elävät''-tyyppinen teema joten sen kanssa on saanut oikein ratsastaa. Eilen hän muuttui sirkushevoseksi kun kentällä oli pieni musta poni jota hän pelkää. Hää pörisi mennessään ja ravissa oli ihan edottomasti sellaisia Totilas-viboja. Totilas palautui ihan tavan pallopääksi ku hän laukassa teki sellaisen kummallisen takavasen-tyyppisen tieratkaisun kun hän säikähti että poni tulee kohti, olkoon että oli melkein kentän mitta matkaa. Tuntui siltä että hevonen oli sataprosenttisesti hallinnassa. Emppu ratsasti Camulla myös puomitehtäviä, hää ratsasti niin hyvin ja sai Camun oikeasti töihin, oli ihanaa katsoa miten hyvin Camu viihtyy Empun kanssa :)

Tässä Mikki Hiiren näköisessä simppelissä tehtävässä on paljon eri mahdollisuuksia

Edit. Ei hitsi, ei Kimo taidakaan olla menossa Huittisiin kun minä olen unohtanut anoa kisaluvan! Kerrankin, siis kerrankin mulla on hevosen vuosimaksu maksettu (ongelma kyllä siinäkin, maksu näkyy SRL-numerolla muttei uudella Hippoksen rek. numerolla joten katsotaan ehtiikö se oikealle tunnustukselle) ja rokotukset kunnossa ja Kimokin terve niin sitten unohdin tuon. No, KMR:n Crista oli huippu ja laittoi sen maksulapun mulle max. 10min siitä kun sen äsken pyysin ja heti maksoin joten katsotaan ehtiikö ensi keskiviikoksi (VIP) päivittymään :) Toivotaan ainakin.